Äkkiseltään voisi ajatella, että syöminen ja nettikasinoilla pelaaminen ovat kaksi erillistä asiaa. Tietenkin pelatessa voi syödä lähes mitä tahansa, mutta onko ruokavalioiden ja rahapelien välillä mitään muuta yhteyttä?
Kyllä vain, sillä kulttuurien pohjalla piileksii syvärakenne, josta emme ole täysin tietoisia. Niinpä esimerkiksi Claude Lévi-Straussin kehittämää ruokakolmiota voi soveltaa myös nettikasinoilla pelaamiseen. Tässä artikkelissa selvitämme, mikä Lévi-Straussin ruokakolmio oikein on, ja miten sen avulla voi jakaa kasinopelaajia eri ryhmiin.
Luonto vs. kulttuuri
Claude Lévi-Strauss oli ranskalainen antropologi ja filosofi, joka tunnetaan yhtenä strukturalistisen paradigman perustajista. Hän oli kiinnostunut luonnon ja kulttuurin välisestä suhteesta ja pyrki selvittämään, millä tavoin kieli vaikuttaa kulttuurien muodostumiseen.
Lévi-Straussin mukaan luonto on maailman ihmisille yhteinen, ja kaikki kokevat sen samalla tavalla. Kulttuurit puolestaan eroavat toisistaan paljonkin, sillä ne syntyvät ihmisten sosiaalisesta elämästä ja yhteisöjen säännöistä. Ihmisyhteisöt käyttävät valtaa määrittelemällä erilaisia asioita, kuten vaikkapa talletusbonuksiin liittyviä ehtoja.
Lévi-Strauss havainnollistaa luonnon ja kulttuurin eroa käyttämällä esimerkkinä syömistä. Syöminen on luonnollista, ja kaikkien kansojen on ravittava itseään jollakin tavalla. Eri maissa asuvat ihmiset eivät kuitenkaan syö samanlaista ruokaa.
Ateriat valmistetaan eri puolilla maailmaa eri tavoin, ja lautasille päätyy uskontojen sääntöjen mukaista ruokaa. Ruokavaliomme ovat siis täysin kulttuurisidonnaisia, vaikka syöminen on mitä luonnollisin asia.
Mikä ihmeen ruokakolmio?
Nyt pääsemme käsiksi Lévi-Straussin ruokakolmioon, jota kohta sovellamme nettikasinoilla pelaamiseen.
Lévi-Straussin mukaan ruoka voidaan jakaa kolmeen kategoriaan:
1. Luonnollinen raakaruoka, jota ei ole kypsennetty tai työstetty
2. Keitetty ruoka, joka on valmistettu jonkin kulttuurin sääntöjen mukaisesti
3. Pilaantunut tai mädäntynyt ruoka, joka ei enää kelpaa syötäväksi
Kun luonnosta löytyvä ravinto valmistetaan ateriaksi, luonnollisesta tulee osa kulttuuria. Ja kun valmistettu ruoka pääsee pilaantumaan, se mätänee eli palaa jälleen osaksi luontoa.
Uskokaa tai älkää, Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksella on vuonna 2010 tehty pro gradu -tutkielma siitä, miten netticasinot ja Lévi-Straussin ruokakolmio liittyvät toisiinsa. Jatketaanpa siis tästä aiheesta.
Ruokakolmio nettikasinoilla
Vuonna 1908 syntynyt Lévi-Strauss tuskin tiesi paljoakaan nettikasinoista, mutta hänen ruokakolmioteoriansa soveltuu silti mainiosti myös rahapelien maailmaan.
Kasinoharrastajat voidaan jakaa kolmeen ryhmään, jotka vastaavat ruokakolmion osia:
1. Aloittelevat pelaajat, jotka eivät vielä tunne pelikulttuurin sääntöjä
2. Kokeneet pelaajat, jotka harrastavat kasinopelejä aktiivisesti
3. “Pilaantuneet” pelaajat, jotka ovat tulleet riippuvaisiksi rahapeleistä
Jokainen meistä aloittaa peliharrastuksensa “luonnontilassa”, jossa kaikki on vielä uutta ja ihmeellistä. Aloittelijat eivät tunne nettikasinoiden toimintatapoja, pelisääntöjä tai erilaisten bonusten ominaisuuksia.
Sitkeän harjoittelun tuloksena aloittelijoista tulee aktiivipelaajia, jotka hallitsevat niin pelisäännöt kuin pikakasinoilla käytetyn erityissanastonkin. He ymmärtävät myös nopea tempoiseen rahapelaamiseen liittyvät riskit ja osaavat suojella itseään pelihaitoilta.
Ikävä kyllä osa pelaajista päätyy lopulta ruokakolmion kolmanteen osioon. “Pilaantuminen” tarkoittaa kasinoilla sitä, että pelaaja menettää hallintansa ja tulee riippuvaiseksi rahapeleistä.
Mihin ruokakolmioteorian kaltaista luokittelua tarvitaan?
Lévi-Strauss kirjoittaa kirjassaan The Savage Mind, että asioiden luokittelu eri kategorioihin on ihmiselle luontaista toimintaa. Meillä on voimakas psykologinen tarve jäsentää maailmaa ryhmittelemällä ja etsimällä vastakohtia. Tämä näkyy selvästi myös nettikasinoilla.
Kasinot jakavat slottinsa useisiin eri kategorioihin, jotta pelaajien olisi helpompi löytää itselleen mieluisia pelejä. Pelaajat arvostavat hyvin järjestettyä kokoelmaa ennen kaikkea käytännöllisyyden vuoksi, mutta kenties luokittelu vetoaa meihin myös psykologisista syistä.
Maija Majamäen opinnäytetyön mukaan aktiiviset pelaajat haluavat mielellään erottautua aloittelijoista ja addiktoituneista pelaajista. He määrittelevät itsensä muiden kautta ja korostavat olevansa vastuullisempia ja taitavampia pelaajia kuin “ruokakolmion” muut ryhmät.
Kasinoillekin voi olla hyötyä pelaajien luokittelusta. Aloittelija kaipaa kasinoltaan erilaista viestintää kuin kokenut VIP-asiakas, ja riskipelaajille tulisi lähettää mieluummin muistutuksia pelirajoista kuin tietoa houkuttelevista bonuksista. Riskipelaajista huolehtiminen on yksi asia, mikä tullaan huomioidaan myös Suomen rahapelijärjestelmän uudistuksessa.
Yhteenveto
Ruoka ja kasinopelit ovat monella tavoin yhteydessä toisiinsa. Ensinnäkin nettikasinoilla on valtavasti ruokateemaisia pelejä, joiden pelaaminen saa veden nousemaan kielelle. Toiseksi kasinopelien lomassa voi syödä monenlaisia herkkuja.
Myös ruokaan liittyviä tieteellisiä teorioita voi hyvin soveltaa kasinoilla pelaamiseen. Ranskalaisen Claude Lévi-Straussin ruokakolmioteoria jakaa ruuan kolmeen kategoriaan: raaka, kypsennetty ja pilaantunut. Kasinopelaajatkin voidaan sijoittaa näihin ryhmiin.
Aloittelijat eivät tunne kasinokulttuurin sääntöjä, vaan pelaavat vaistojensa varassa. Aktiivipelaajat sen sijaan hallitsevat pelisäännöt ja mutkikkaat bonusehdot kuin omat taskunsa. Ikävä kyllä osa pelaajista “pilaantuu”, kun heille kehittyy peliaddiktio.
Aktiivipelaajat tekevät selvän pesäeron itsensä, aloittelijoiden ja ongelmapelaajien välille. He määrittelevät oman identiteettinsä vastakohtien kautta. Juuri tästä Lévi-Straussin ruokakolmioteoriassakin on pohjimmiltaan kyse.
